Dare to dream.

Eräs ystäväni kirjoitti eilen facbook-sivullaan omista valinnoistaan ja unelmistaan. Se muistutti minua siitä, mitä haluan itsekin ajatella elämästä. Pitää uskaltaa unelmoida ja ennen kaikkea toteuttaa unelmia. Keilailu on jo pitkään ollut iso osa elämääni ja olen melko pienestä asti haaveillut maailmanmestaruudesta tai ylipäätään maailman huipulla keilaamisesta. Ennen en ole uskaltanut ajatella, että haaveesta voisi tulla totta. Kuluneet puoli vuotta ovat muuttaneet ajattelutapojani melkoisesti.

Joulukuussa 2016 valmistuin humanististen tieteiden kandidaatiksi Turun yliopistosta, pääaineena kotimainen kirjallisuus. Koko kolmen ja puolen vuoden yliopisto-opiskelujen ajan olin pohtinut ja tuskaillut sitä, kumpi minulle on tärkeämpää, opiskelu vai keilailu. Aika ajoin toinen kiinnosti enemmän kuin toinen, ja molemmat söivät toisiltaan energiaa. Molemmat olivat tärkeitä. Syksyn 2016 aikana mielessäni alkoi pyöriä ajatus ”mitä jos”. Mitä jos kokeilisin olla puoli vuotta opiskelematta ja keilaisin vaan. Hyppäisin tuntemattomaan. Hyvin tuntemaani maailmaan, mutta erilaisella tavalla.

Kypsyttelin ajatusta aikani, mutta en muista tarkkaan milloin päätös syntyi. Niinpä vuoden 2017 alusta lähtien opiskelut ovat olleet tauolla. Olen harjoitellut enemmän ja laadukkaammin, kilpaillut enemmän sekä panostanut vielä kokonaisvaltaisemmin kuin olin siihen asti tehnyt. Sain enemmän aikaa urheilijalle tärkeille asioille, kuten lajitreeneille, fysiikkatreeneille, suunnittelulle ja palautumiselle. Puolen vuoden kehitys on yllättänyt minut täysin. Uskoin, että kehitystä tulee, mutta en koskaan olisi arvannut, millaista tai missä määrin sitä tulee. Paransin kauden aikana ennätystuloksiani huimasti, pääsin useammin erikoiskilpailujen finaaleihin kuin ennen ja sijoituin parhaimmillaan toiseksi. Kauden pääkilpailuissa tuli kuitenkin suuria pettymyksiä, mutta myös onnistumisia. Ranking-kierueella finaalipaikka jäi saavuttamatta ja SM-kilpailuista jäi käteen henkilökohtainen 5. sija, mutta parikilpailusta ja joukkuekilpailusta tuli kultaa. Pettymyksistä huolimatta kuvailisin kautta sanalla huikea.

Valmistautuminen uuteen kauteen on jo alkanut. Kilpailukalenteri tulee olemaan tiivis heti heinäkuun alusta alkaen. Matkustan aiempaa enemmän ulkomailla, sillä tähän asti olen kilpaillut pääosin Suomessa arvokilpailuedustuksia ja muutamia Euroopan kiertueen sekä Ruotsin kilpailuja lukuun ottamatta. Heinäkuun puolivälissä lähden Puolan Wroclawiin World Games -kilpailuihin ja elokuun loppupuolella Ruotsiin ja Tanskaan WBT (World Bowling Tour) ja EBT (European Bowling Tour) -kilpailuihin. Siitä kausi jatkuu Suomessa marras-joulukuun MM-kilpailuhin, joissa tavoitteena olisi päästä 24 parhaan joukkoon mastersfinaaliin. Tulevan kauden päätavoite on kuitenkin henkilökohtainen mitali naisten EM-kilpailuissa kesäkuussa 2018. Tavoitteita on myös pidemmälle, mutta niistä lisää myöhemmin.

Nyt, kun puoli vuotta on kulunut, haaveilen siitä, että voisin jatkaa elämääni urheilijana. Vaikka keilailu on ollut osa matkaani jo kauan, tuntuu, että tämä matka on vasta alussa. Kehittyminen on kasvattanut itseluottamusta ja motivaatiota, joten halu jatkaa intensiivistä kilpailua ja harjoittelua on kova. Olen valmis tekemään töitä. Toivon mukaan saan edellytykset siihen ja opiskelut jäisivät vielä tauolle.

Tervetuloa seuraamaan matkaani keilailumaailmassa. Huomenna lähden kauden ensimmäiselle pelireissulle Madridiin keilaamaan Brunswick Madrid Challengea, Euroopan kiertueen osakilpailua. Mukavaa kesää ja peukut pystyyn!