Joulukuun ensimmäisenä päivänä pääsin vihdoin tapaamaan Imatralla syksyllä alkaneen Tytötkin keilaa -projektin uudet ja innokkaat juniorit. Projektin tarkoitus on innostaa ja tutustuttaa nuoria tyttöjä keilailuun. Vietimme kerhon pikkujouluja Imatran keilahallilla. Ensiksi tarjolla oli kakkua, osittain tulevan joulun ja osittain oman Euroopan mestareiden Cupin menestyksen kunniaksi. Samalla kerroin tytöille hieman omasta vuodestani ja urastani. Siitä miten olen tähän pisteeseen päätynyt.
Kakkuilun jälkeen siirryimme radalle ja Heikki oli päättänyt järjestää pikkujoulukisan. Minä ja kerhon toinen kummi Essi osallistuimme kisaan, mutta meidän piti heittää ”väärällä” kädellä (minä vasemmalla ja Essi oikealla). Keilasimme yhden sarjan pareina ja kunniamme onneksi säilyi, sillä voitimme kisan puhtain tuloksin, vaikka pikkutyttöjen tasoituksia vastaan emme pärjänneet.
Kerhon keilailuvalmennuksesta vastaa oma isäni Heikki, yhdessä Mannukan Antin kanssa ja kerhoa koordinoi Imatran keilailuliiton toiminnanjohtaja Sirpa Jääskeläinen. Heikki on erittäin innostunut ja lajille omistautunut valmentaja. Vuonna 2016 hänet palkittiin Suomen Keilailuliiton vuoden valmentajaksi. Alun perin hän innostui valmentamisesta minun kauttani, mutta lähdettyäni Kuortaneelle Pirittan valmennukseen, hän tietysti jatkoi paikallisten junioreiden kanssa. Onneksi innostus on säilynyt, sillä hänen kursseiltaan ja ryhmistään lajin pariin on jäänyt suuri joukko harrastajia.
Imatran Keilailuliitto sai tänä vuonna Opetus- ja kultturiministeriön kohdeavustuksen lasten liikunnan lisäämiseen ja tyttökerhon toiminta mahdollistui tällä avustuksella. Kerhossa on yhteensä lähes 20 tyttöä ja heidät on jaettu iän mukaan kahteen ryhmään, 7-10- ja 11-16 -vuotiaisiin. Minusta oli ihanaa nähdä, että lapsuuden ajan kotikaupungissani on niin paljon innokkaita tyttökeilaajia. Toivottavasti heistä mahdollisimman moni jäisi ainakin harrastajaksi. Itseni jälkeen Imatralta Kuortaneelle lukioon lähti Essi (joka juuri sieltä valmistui) ja Tulevaisuuden ryhmässä on tällä hetkellä kaksi imatralaista juniorityttöä.
Kerho on kokoontunut syksyn aikana kerran viikossa. He ovat pääasiassa keilanneet, mutta myös tutustuneet muihin lajeihin, kuten salibandyyn ja golfiin. Kevään puolella tytöt tutustuvat vielä kahteen lajiin. Jatkossa toimintaa on tarkoitus laajentaa niin, että ryhmiä on kolme: yksi kilparyhmä ja kaksi harrastajaryhmää. Lisäksi toiminta muuttuu avoimeksi niin, että pojatkin pääsevät mukaan.
Haastattelin muutamaa tyttöä, jotta saisimme kuulla myös heidän mietteitään kerhon toiminnasta. Iloiset kymmenvuotiaat Riina ja Nea vastasivat kysymyksiini näin:
- Mikä on parasta keilaamisessa?
Riina: ”Oppii jotain, mikä on hauskaa ja saa uusia kavereita.”
Nea: ”Että saa kaatoja ja oppii uutta.”
- Mikä on vaikeaa?
Riina: ”Tähtääminen ja saada pallo pyörimään oikeaan suuntaan.”
Nea: ”Tähtääminen ja pallon saaminen mihin haluaa.”
- Mitä odotat tulevaisuudelta?
Riina: ”Et musta tulis mestari keilauksessa.”
Nea: ”Haluaisin päästä kisaamaan.”
Vaikka nämä kaksi ovat selvästi kiinnostuneita kilpailemisesta, ei kerhon tarkoitus ole kuitenkaan se, että kaikkien pitäisi lähteä kilpailemaan. Pääasia on, että tytöt nauttivat keilailusta!
Kuvat: Anni Hiltunen
