Tällä viikolla olen saanut kokea itselleni normaalista poikkeavaa leirielämää, sillä vietin viikon Kokemäellä Pitkisleirillä. Pitkis on Suomen suurin liikuntaleiri, jossa tänä vuonna leireiltiin yhteensä 48 lajissa. Keilailu oli yksi lajeista, Pitkiksen historiassa lajina kolmatta kertaa. Yhteensä 260 kouluttajaa ja yli 1000 leiriläistä majoittui ja liikkui viikon Kokemäen Pitkäjärven alueella.
Keväällä minua pyydettiin ohjaajaksi (kouluttajaksi) keilailuleirille, kun edellisvuosien ohjaajat eivät pystyneet itse osallistumaan. Lajista minulla on kyllä paljon tietoa, mutta ohjaamiskokemusta vähemmän. Kiinnostuksesta ohjaamista, valmennusta ja leireilyä kohtaan, päätin kuitenkin ottaa haasteen vastaan. Enkä kadu päätöstäni.
Pitkis teki suuren vaikutuksen. Suuri tapahtuma, loistava tunnelma, yhteishenkeä, liikunnan riemua, paljon ulkoilua ja telttailua. Leiri on pääosin 7-14 -vuotiaille lapsille, mutta myös pienemmille ja isommille on omat leirinsä. Pitkis on todella leiri kaikille, sillä perheleirille pääsevät perheen pienimmät vanhempiensa kanssa ja kehitysvammaisille on oma ryhmänsä nimeltä Futuuri. Lisäksi Pitkiksellä leireilevät NJ1 ja NJ2 eli nuorisojohtajakoulutuksen ryhmät, jotka tähtäävät tulevaisuuden kouluttajiksi. Eniten tuli varmasti kuultua juuri NJ1 ja NJ2 leirien leirihuutoja, varsinkin kun NJ1-leiriläisten piti aina juosta joka paikkaan. Muutenkin nämä ryhmä olivat näkyvästi esillä leirin yhteisissä tapahtumissa.
Leirillä siis majoituttiin teltoissa ja jokaiselle lajille oli omat merkityt alueensa, jolle leiri ensimmäisenä päivänä pystytettiin. Itsehän nukuin ensimmäistä kertaa teltassa, ja kokemus oli kyllä mukava! Leirissä myös syötiin ulkona ja ruokailua varten oli muutama katos. Leirille piti ottaa mukaan omat ruokailuvälineet ja ne piti itse tiskata aina ruokailun jälkeen. Lapset ja nuoret saavat leiriltä paljon hyödyllistä oppia tulevaisuutta varten.
Pitkiksen teemana oli tänä vuonna #luontoliikuttaa, ja luontoihmisenä teema sopi minulle oikein hyvin, vaikka tietysti keilailua lajina on melko vaikea soveltaa luontoon. Kävimme keilailuryhmän kanssa luontopolulla, puhuimme jokamiehen oikeuksista ja teimme alkulämmittelynä keilaradalla eläinliikkeitä, joten saatiinhan se luonto tavallaan keilailuunkin. Leirillä tehtiin siis paljon muutakin kuin keilattiin. Leiriläiset pääsivät kokeilemaan jousiammuntaa, liukumaan Pitkäjärven yli vaijeriradalla, harjoittelemaan ensiaputaitoja ja geokätköilemään. Paljon muitakin mahdollisuuksia erilaisiin lajikokeiluihin oli.
Keilailua leirillä oli kolmena päivänä, tiistaina, keskiviikkona ja torstaina. Kävimme bussikyydillä Porin keilahallilla tekemässä lajiharjoituksia. Harjoittelimme keilailusuorituksen tekniikan perusasioita, pidimme pieniä kisoja ja teetimme leiriläisillä erilaisia tehtäviä. Myös vapaata keilailua oli paljon, sillä emme halunneet leiristä liian tiukkaa, sillä olimmehan liikuntaleirillä, jolla tarkoituksena on pitää hauskaa.
Ohjaamisen osalta parannettavaa jäi paljon, mutta kokemuksen kautta siinäkin kehittyy. Viikko kokonaan uudessa ympäristössä oli raskas, mutta antoisa ja hieno kokemus. Meidän lajista muodostui jo ensimmäisenä päivänä hyvä ryhmä, leiriläiset osallistuivat hienosti kaikkiin aktiviteetteihin ja henki oli hyvä. Tiistai-illan vesisade toi omat haasteensa, kun kaikki leirin kouluttajat ja turvaryhmä päätyivät lapioimaan maata ja pelastamaan leirialuetta tulvimiselta. Maa oli niin kuiva, että lätäköitä kertyi ympäri aluetta ja telttojen reunoille kaivetut sadeojat eivät meinanneet auttaa.
Tilanteesta kuitenkin selvittiin ja luonto todella liikutti myös kouluttajia. Kiitos Simolle ja Ilkalle ohjausavusta, kiitos koko keilailuryhmälle, lajijohtaja Anastassialle ja NJ2 Eetulle, yhdessä tehtiin leiri!
