Edellisellä kaudella (2016-2017) pärjäsin melko hyvin kilpailuissa, jotka olivat hyvää treeniä, mutta eivät olleet niin tärkeitä, kun taas päätavoitteeni jäivät silloin saavuttamatta.
Nyt kun tämän kauden päätöskisasta on kulunut kaksi viikkoa, on edelleen vaikea löytää sanoja sille, kuinka iloinen, kiitollinen ja onnellinen olen tämän kauden menestyksestä. Monet hetket tuntuivat pahalta aluksi, kun pääsin monta kertaa niin lähelle voittoa tai muuta tavoitetta, mutta se jäi kuitenkin saavuttamatta. Usein vain jaksoin pettyä, enkä muistanut katsoa niitä hyviä asioita, joita olin pettymystäkin tuottaneissa kisoissa tehnyt. Kun aikaa kului ja aloin katsoa asioita enemmän positiivisen kautta, aloin huomaamaan yhä useampia ja useampia hyviä jopa huippusuorituksia esimerkiksi verrattuna edelliseen kauteen. Ja lopulta kausi päättyi henkilökohtaiseen EM-hopeaan.
Muitakin hienoja saavutuksia tälle kaudelle mahtuu. Vuoden alussa tuli voitto naisten B-finaalissa AIK-turnauksessa. Huhtikuun lopussa voitimme SM-liigakultaa seurajoukkueeni Bayn kanssa. Viikkoa myöhemmin olin voittamassa Espanjan liigan kultaa Ilicitano-seurassa. SM-kilpailuista kotiin tuomisina tuli joukkuehopea sekä henkilökohtainen hopea. Samalla pääsin ensimmäistä kertaa TV-finaaliin. Ranking-kiertueella pääsin kahdessa osakilpailuissa finaaliin ja kiertuefinaalissa sijoituin kuudenneksi. Kun tähän lisätään vielä EM-hopeat tulee kauden mitalisaldoksi kaksi kultaa ja viisi hopeaa. Aikamoista. Unohtamatta World Gamesien parikilpailun puolivälieriin pääsyä, useita finaalipaikkoja ja hyviä sijoituksia.
Kauden aikana Suomessa kertyi yhteensä 680 sarjaa ja ulkomailla 314, joten yhteensä kauden saldo on 994. Keskiarvoni Suomessa on tällä hetkellä 218, mutta tässä loppukaudesta se kävi jo 219:ssä. Muistaakseni viime kaudella se nousi johonkin 211-213 tietämiin parhaimmillaan. Keskiarvo ulkomailla (203) jäi kuitenkin paljon alhaisemmaksi, mutta se kertoo siitä, että vaatimustaso on siellä kovempi, vaikka tulostaso esimerkiksi Euroopan kiertueella onkin ollut viime aikoina korkea.
Kausi on ollut siinä mielessä erityinen, että olen matkustanut paljon enemmän aiempiin kausiin verrattuna. Sitä kautta olen tutustunut moniin uusiin ihmisiin ja saanut hienoja muistoja ja uusia ystäviä. Uskon myös, että se on ollut olennaisena osana matkallani EM-mitalistiksi. Kuten kirjoitin jo aiemmassa kevään postauksessa, kaikki tämän kauden kokemukset, niin kommellukset, keskustelut, tapaamiset, onnistumiset ja pettymykset, valmistivat minut juuri sitä kirkkainta tavoitetta kohti. Uskon, että lopulta kaikella on tarkoituksensa.
Edellisessä postauksessa sanoin myös, että näitä juttuja ei tehdä yksin. Olen edelleen sitä mieltä, ja siksi haluankin nyt käyttää hetken kiittääkseni ja mainitakseni muutamia (tai ehkä aika useita) henkilöitä, tahoja ja tapahtumia, joista olen erityisen kiitollinen.
Kiitos äiti ja isä, jotka jaksatte tukea ja tehdä kaikkenne sen eteen, että saan toteuttaa unelmiani. Kiitos myös muille sukulaisilleni, jotka kannustatte ja seuraatte, tukenne sain kokea konkreettisesti viimeistään mitalikahveilla juhannuksena. Kiitos managerini Harri, että uskot minuun. Kiitos Sami Konsteri, Jarmo Ahokas ja Jaana Puhakka sekä kaikki muut minua valmentaneet (mm. Piritta ja Juha Maja, Kai Hilden, tulevaisuuden ryhmän valmentajat junnuajoilta: Antti Kapulainen, Jukka Poutiainen ja Sami Järvilä, ensimmäinen junnuaikoijen valmentaja Ari Ehrling), että olette jaksaneet tehdä töitä kanssani. Kiitos erityisesti tämän vuoden EM-joukkue Sanna, Petra, Ani, Vilma ja Reija, sekä tietysti kaikki muut yhtä aikaa kanssani maajoukkueessa keilanneet. Kiitos psykologi Aapo Kilpeläinen, kun autoit minua käsittelemään asioita paremmin. Kiitos Olli Töytäri ja Superfysion Ari Alonen avustanne kehonhuollon kanssa. Kiitos Krista Pöllänen, olet huikea esikuva, ystävä ja huippua matka- ja peliseuraa. Kiitos Bayn tsirput parhaasta liigajengistä. Kiitos Muusa ja opiskelutoverit vertaistuesta sillä puolella elämää. Kiitos CampusSportin väki mukavasta työyhteisöstä. Kiitos Turun seudun urheiluakatemia ja erityisesti korkea-asteen urheilijoiden yhteistreeniporukka, että olette kannustavia ja saatte minut tuntemaan itseni urheilijaksi, vaikka en olekaan fyysisesti yhtä korkealla tasolla kuin suurin osa teistä. Kiitos, muchas gracias, Ilicitano ja Fernando Pico mahdollisuudesta pelata liigaa Espanjassa ja kiitos kaikille siellä tapaamilleni ihmisille, kun olette ottaneet minut siellä niin ihanasti vastaan. Kiitos myös kaikille ystävilleni, jotka olette tukeneet minua! Kiitos Kostet Oy nettisivujen ylläpidosta. Kiitos sponsorit Nettilasi, Kosken Metalli, Kiho, Imatran Pultti, Kaukomaalaus, ja Savon Kilpi, ilman taloudellista tukea en olisi selvinnyt kaudesta näin hyvin. Kiitos tuesta myös Suomen Keilailuliitto.
Lopuksi haluan kertoa muiston, joka on auttanut minua eteenpäin vaikeilla hetkillä. Olin huhtikuun lopulla Hollannissa pelaamassa EBT-kilpailua. Tulostaso oli jälleen pilvissä ja päästäkseen finaaliin olisi pitänyt heittää yli 1400, pelattava siis aivan huippupeli. Viimeisessä erässä keilasin erään tanskalaisen junnupojan kanssa, joka hymyili ja tuuletti onnistuneista heitoistaan, vaikka koko ajan ei peli sujunutkaan. Oma pelini takkusi alussa, mutta hänen iloinen asenteensa ja tekemisensä tarttui ja tsemppasin vielä hyvän pelin ja melkein unohdin virheet, joita olin tehnyt. En päässyt finaaliin, mutta sain voimakkaan muistutuksen siitä, että positiivisella suhtautumisella ja asenteella on suuri merkitys.
Pikkuhiljaa katseet ja ajatukset siirtyvät uuteen kauteen ja uusiin tavoitteisiin.
