Vuosi 2018 on jo lähtenyt ryminällä käyntiin, mutta oma vuosikatsaukseni on vielä tekemättä. Vaikka tammikuu on jo ehtinyt pitkälle, haluan vielä hetkeksi palata viime vuoteen.
Vuonna 2017:
Jätin opinnot tauolle määrittelemättömäksi ajaksi.
Seisoin käsillä ainakin sekunnin sadasosan.
Tein ensimmäisen 300-sarjan!
Tein toisen 300-sarjan!!
Tein kolmannen 300-sarjan!!!
Tein neljännen 300-sarjan!!!!
Keilasin kahdessa EBT finaalissa.
Pidin helvetinviikon.
Hurahdin avantouintiin.
Suunnittelin.
Matkustin yksin Espanjaan, vaikka en osannut sanaakaan paikallista kieltä.
Tapasin paljon uusia ihmisiä ja sain uusia ihania ystäviä.
Yllätin itseni.
Pääsin usean erikoiskilpailun finaaliin Suomessa ja parhaimmillaan sijoituin toiseksi.
Aloitin meditoinnin.
Julkaisin nettisivut ja aloitin tämän blogin.
Keilasin World Games -kilpailuissa.
Ihmettelin, että mitä tässä elämässä on oikein meneillään.
Pääsin Ranking-finaalissa kahdeksan parhaan joukkoon.
Aloin unelmoida isommin ja toteuttaa unelmiani.
Keilasin MM-kilpailuissa.
Vietin joulua mökillä.
Tunteiden kirjo on ollut valtava niin radoilla kuin ratojen ulkopuolella. Iloitsin monesti, mutta petyin ainakin tuhannesti. Mutta niinhän se menee, pitää epäonnistua ensin monta kertaa, että voi menestyä. Pienillä askelilla olen päässyt eteenpäin ja vuoden jokainen kokemus on ollut arvokas. Vuosi 2017 oli rohkeuden ja oppimisen vuosi. Kiitos äiti ja isä, kiitos valmentajani, kiitos ystäväni, kiitos managerini Harri, kiitos yhteistyökumppanini, kiitos kaikki, jotka olette seuranneet matkaani. Kiitos, että tuette ja autatte minua kohti unelmiani.
Taianomaista alkanutta vuotta kaikille!
