It’s my life / It’s now or never / I ain’t gonna live forever
I just want to live while I’m alive / My heart is like an open highway
Like Frankie said / I did it my way / I just want to live while I’m alive
IT’S MY LIFE -Bon Jovi ”It’s my life”
Lueskelin juuri vuosi sitten tekemiäni blogikirjoituksia unelmista, tavoitteista ja itseensä uskomisesta. Kulunut vuosi on näyttänyt minulle, että kannattaa unelmoida isosti ja asettaa tavoitteet korkealle, koska ne on aivan mahdollista saavuttaa. Yksi tavoitteeni kävi toteen kuukausi sitten, kun voitin EM-kilpailuista mastershopeaa.
Bon Jovin kappaleen kertosäe kertoo paljon tällä hetkellä siitä, miltä minusta tuntuu. Elän elämää omalla tavallani ja teen asioita, joilla on minulle merkitystä. Nyt kun EM-kisoista on kulunut kuukausi, seuraavat tavoitteet alkavat selventyä mielessäni ja olen valmis jatkamaan kovaa työntekoa. Tuntuu siltä, että antautumalla tälle lajille olen saanut henkisesti paljon enemmän kuin osasin kuvitella. Kun tekee jotain, se kannattaa tehdä sydämestään ja täysillä.
Kaikki asiat eivät kuitenkaan aina mene niin kuin niiden haluaisi menevän ja elämä ei ole aina helppoa. Eläminen pelkällä keilailulla ei ole itsestäänselvyys ja siihen pystyy maailmassa lopulta harva ihminen. Jopa monet ammattilaisena pelaavista tekevät keilailu-uransa ohella myös toista työtä. Siksi olen päättänyt palata jatkamaan opintojani. Tulevaisuuden varalle on hyvä olla varasuunnitelma, vaikka kahden vuoden opiskelu tuntuu pitkältä ajalta.
Suunnitelma opintojen osalta ei ole vielä täysin selvä, mutta todennäköisesti haluan edetä rauhallisesti. En tiedä miten sopeudun ja miten se sujuu, mutta tunnen olevani valmiimpi kaksoisuraan kuin ennen. Tauko on antanut aikaa opetella erilaisia taitoja ja haluan nähdä nyt, miten pystyn niitä hyödyntämään. Olen jopa vähän innoissani ja se on varmasti ihan hyvä asia, sillä muutos tekee elämästä mielekkäämpää. Jos tekee asioita liian pitkään samalla tavalla, tylsistyy varmasti ja kehitys kärsii, kuten fyysisen kunnon harjoittamisessa. Ärsykettä täytyy muuttaa tasaisin väliajoin, jotta kehitystä tapahtuu.
Liekkini keilailua kohtaan ei ole hiipunut kipinän vertaa, päinvastoin, se on vain vahvistunut ja haluan laittaa siihen edelleen 100%, opinnoista huolimatta. Seuraavat MM-kilpailut ovat melko tarkalleen vuoden päästä elokuussa 2019. Haluan sieltä mitalin. Taso on paljon kovempi kuin EM-kilpailuissa ja niiden perusteella ei ole mitenkään varmaa, saavutanko tavoitteeni tällä kertaa. Uskon kuitenkin, että se on mahdollista. Se riittää.
Yksi kasvun ja kehityksen paikka matkalla kohti MM-kilpailuja olisi ammattilaiskiertueen kokeminen. Siellä kilpailijoiden taso on maailman kovin ja rataolosuhteet ovat aivan erilaisia kuin täällä Suomessa. Se jos mikä olisi kokemisen arvoista ja antaisi hyvää oppia niin MM-kisoja kuin muitakin kilpailuja ajatellen. Halusin tehdä matkan rapakon taa jo tänä vuonna, mutta keväällä havahduin siihen, että en voi ahtaa liikaa tapahtumia liian lähelle toisiaan. EM-kilpailut olivat se THE ONE THING, johon olin itselleni tavoitteen asettanut, joten siihen valmistautuminen oli ykkösasia.
Suunnitelmissani on siis MM-kilpailuihin valmistava PWBA-matka ensi keväänä tai kesänä. Kutsun sitä nimellä #projectPWBA ja ajatus olisi keilata vähintään kaksi kilpailua. Matkan ajankohta ja pituus määrittyvät sen mukaan, millaiseksi kevään aikataulu muuten muotoutuu ja minkä verran saan tukea matkaa varten. Joten jos sinulla on mahdollisuus auttaa minua tässä projektissa tai tiedät jonkun joka voisi auttaa, niin ota ehdottomasti yhteyttä minuun tai manageriini Harriin, yhteystiedot löytyvät täältä!
Olen todella innoissani tulevasta kaudesta ja helteistä huolimatta treenit ovat hyvässä vauhdissa. Let’s do this!
