Olen koko alkuviikon palavasti halunnut kirjoittaa ja julkaista jotain täällä blogissa, mutta olen tuskaillut inspiraationi kanssa, eikä mitään oikein ole syntynyt. Kunnes eilen illalla lamppu syttyi. Siihen vaadittiin muutama päivä toivotonta tuskailua, yllättävän pieni määrä epäonnistuneita kirjoitusharjoituksia, täysi irrottautuminen keilailumaailmasta (lue: syrjähyppy opiskeluihin) sekä elämäni ensimmäinen vähintään kymmenen minuuttia kestänyt meditaatio.
Tarkoituksena on ollut kirjoittaa valmistautumisestani 22 päivän päästä Las Vegasissa alkaviin MM-kilpailuihin. Aiheen lähestyminen tuntui jotenkin hankalalta, mutta eilen illalla tekemäni meditaatio selvitti päätäni sen verran, että keksin mielekkään tavan kertoa aiheesta. Päätin siis koota listan asioista, jotka ovat tänä syksynä olleet minulle tärkeitä.
- Meditaatio. Aloitan meditaatiosta, koska se avasi mieleni tälle postaukselle. Olen pitkään yrittänyt luoda itselleni päivittäistä meditaatiorutiinia, mutta tähän mennessä yritykseni ovat olleet maksimissaan kolmen minuutin mittaisia ja hyvin levottomia. En ole aiemmin kokenut saaneeni niistä näin konkreettista hyötyä. Eilen, kun tulin kotiin pitkän päivän jälkeen, tuntui lattialle istahtaminen kuitenkin hyvin rauhoittavalta ajatukselta. Suljin silmät ja annoin vain ajatusten mennä ja tulla. Kun kymmenen minuutin kuluttua avasin silmät, tuntui useampi mieltäni vaivannut asia jotenkin loksahtavan paikoilleen. Koska väkisin tehdyistä asioista ei yleensä tule kovin hyviä, vaati meditaation ”onnistuminen” sille otollisen ajan ja tilanteen. Ehkä tämä kokemus auttaa minua jatkamaan meditaatiota, ehkä ei.
- Avantouinti. Viime vuoden vaihteen aikoihin kävin muutaman kerran tätini kanssa avannossa hänen kotinsa läheisessä järvessä. Se tunne, kun ylitin itseni ja menin sinne kylmään veteen! Innostuin harrastuksesta ja keväällä kävin uimassa ja saunassa noin kerran viikossa. Hassua, mutta kesällä tuli oikeasti ikävä kylmää vettä! Nykyään käyn noin kaksi kertaa viikossa, yleensä kerran ilman saunaa kylmäuintina ja kerran saunon samalla. Saunan ja avantouinnin yhdistämisestä tulee muuten ihan uskomattoman hyvä ja rentoutunut olo. Suosittelen kokeilemaan!
- Pallosetin uusiminen. Ennen arvokisoja täytyy yleensä tehdä x-määrä uusia keilapalloja, jotta pallojen pinnat pysyvät tarpeeksi tuoreina ja tehokkaina. Tällä kertaa tehtiin porarin ja valmentajien kanssa sellainen päätös, että pallosettini uusittiin kokonaan ja parin viikon ajan olen testaillut uusia välineitä. Vaikka vanhat palloni olivat tulleet minulle hyvin tutuiksi ja osaan niistä olin kovin tyytyväinen, tuntuu tämä ratkaisu silti hyvältä. Keilailumääräni on kuitenkin tämän ”ammatilaisajan” aikana kasvanut ja pallot kuluvat nopeammin. Lisäpuhtia harjoitteluun tulee myös siitä, että uudet pallot ovat ihanan värikkäitä. Olen aina pitänyt väreistä ja varsinkin pimeän talven lähestyessä olen huomannnut saavani niistä voimaa. Vanhoissa palloissani oli paljon tummia värejä, joten tässä kohtaa vuotta uudet kirkkaat värit arjen piristykseksi ovat enemmän kuin tervetulleita. Lisäksi värikkäistä palloista on ehkä aavistuksen helpompi lukea niiden liikettä radalla kuin tummista ja yksivärisistä palloista.
- Joukkueen yhteiset kokoontumiset. Ensimmäisen kerran kokoonnuimme naisporukalla alkukesästä Lahdessa, jolloin keskityimme tutustumaan joukkueeseen ja luomaan positiivista ilmapiiriä. Odensen matka syyskuun alussa oli naisten maajoukkueen ensimmäinen yhteinen valmistautumisleiri tulevia MM-kisoja ajatellen. Sen jälkeen olemme kokoontuneet muutaman kerran, ja yksi leiripäivä on vielä tulossa naisten kesken. Kaksi kertaa olemme kokoontuneet yhdessä miesten kanssa, koska tänä vuonna naisten ja miesten MM-kilpailut järjestetään samassa paikassa yhteiskisoina. Yleensä EM- ja MM-kisat ovat kummallakin eri aikaan eri paikoissa. Kaikki yhteiset tapahtumat ovat antaneet jotain uutta omaan tekemiseen, mutta tänä vuonna olen kokenut tapaamiset miesten kanssa erityisen hyödyllisiksi. Heiltä olen saanut uudenlaisia näkökulmia suhtautua asioihin ja rohkeutta keskustella pelillisistä ongelmista ja ratojen lukemisesta.
- Yksittäisten pelaajien kesken harjoitteleminen tai hengaileminen. Olen kesän ja syksyn aikana harjoitellut, kilpaillut tai muuten vaan viettänyt aikaa lähes kaikkien naisten joukkueen pelaajien kanssa. Osan kanssa kahden kesken, mutta myös muutaman hengen ryhmissä. Varsinkin, kun neljä pelaajaa kuudesta asuu täällä Varsinais-Suomessa. Keskenään harjoitteleminen tai esimerkiksi ihan fysiikan treenaaminen on tuonut mukavan lisän yksin treenaamiseen ja olen saanut siitä paljon positiivista energiaa.
- Kilpailut ja finaalit. Vuoden alussa, kun otin enemmän aikaa keilailun harjoittelulle, aloin myös luonnollisesti kilpailla enemmän. Kilpailemisen merkitys on suuri ja tietyn rutiinin ja tason voi saavuttaa vain kilpailemalla paljon. Kaikki Suomen pienet kisat eivät tietenkään vastaa maailman huippujen kanssa kilpailemista, mutta silti jokaisesta pienemmästäkin kilpailusta oppii aina jotain. Finaalien merkitys on vielä suurempi, sillä sen lisäksi, että olen ylipäätään kilpaillut enemmän, olen myös saavuttanut enemmän finaalipaikkoja tänä vuonna kuin koskaan aiemmin. Pienten kisojen finaalit ova hyvää harjoitusta isompia kisoja varten. Onnekseni olen saanut vuoden aikana kokemusta myös kansainvälisistä ja suuremman luokan finaaleista. Harjoittelu alkaa tuottaa tulosta.
- Matkustaminen. Matkustamiseen tottuminen on tuntunut merkitykselliseltä ajatellen arvokisamatkoja. Ne kestävät yleensä kauemmin kuin esimerkiksi viikonloppumatkat Euroopan kiertueelle. Silti koen kesän lyhyiden mutta useiden reissujen tuoneen jo tietynlaista rutiinia ja rauhaa reissaamiseen, eikä ajatus rapakon taakse matkustamisesta tunnu niin kamalalta, vaikka ensimmäistä kertaa niin kauas matkustankin.
- Rataharjoitukset. Aikani fyysisesti keilaradalla harjoittelemassa. Syksyllä olen keskittynyt vahvistamaan pieniä osa-alueita tekniikassani. Isoja muutoksia ei tässä vaiheessa enää tehdä, mutta harjoittelemani asiat ovat melko samoja, joihin olen keskittynyt jo reilun vuoden ajan. Olen tehnyt ihan teknisiä harjoituksia, kuten yhden, kahden, kolmen ja neljän askeleen heittoja, sekä perussuoritustani keskittyen kerrallaan aina yhteen tärkeään kohtaan suorituksessa. Lisäksi olen pyrkinyt parantamaan paikkaamistani erilaisilla paikkoharjoitteilla ja pelitaitoja esimerkiksi ”koivaritreenillä”, jossa erilaisilla keilapalloilla pyritään tekemään tupla eli kaksi kaatoa peräkkäin, ja kun sen saa suoritettua, saa kyseisen pallon laittaa sivuun. Pienemmät sekä isommat kilpailut toimivat myös hyvinä pelillisinä harjoituksina.
- Voimistelu. Tänä vuonna aloitin uudestaan Turun Seudun Urheiluakatemian korkea-asteen voimisteluryhmässä. Uudestaan siksi, että menin kokeilemaan voimistelua jo aiemmin, mutta se tuntui aluksi ahdistavalta ja pelottavalta. Nyt olen kuitenkin saanut siitä paljon iloa, kun olen vaan uskaltanut mennä ja tutustunut myös muiden lajien urheilijoihin. Urheiluakatemia järjestää urheilijoille muutaman kerran viikossa erilaisia yhteistreenejä, joista yksi on telinevoimistelu. Treenin alkussa tehdään permannolla liikkuvuusharjoituksia ja taitoharjoituksia kuten käsilläseisontaa, kuperkeikkoja ja kärrynpyöriä. Sitten tehdään hieman keskivartaloa ja venytellään ennen kuin mennään lopuksi telineille. Olen pitkään halunnut oppia esimerkiksi käsilläseisonnan, joten voimistelutreenit ovat hyvä paikka harjoitella sitä.
- Jooga. Olen joogannut säännöllisen epäsäännöllisesti varmaan siitä asti, kun muutin Turkuun opiskelemaan ja löysin silloisen yliopistoliikunnan, nykyisen CampusSportin. Jooga on loistava harjoitus niin keholle kuin mielelle. Joogasta on apua sekä harjoittelun aiheuttamiin kireyksiin että arjen keskellä rauhoittumiseen.
- Positiivinen itsepuhe ja puhuminen ylipäätään. Olen harjoitellut paljon sitä, miten puhun itselleni, etenkin kilpailujen aikana. Välillä positiivisuuden säilyttäminen on hankalampaa ja välillä helpompaa, mutta sen harjoitteleminen tietoisesti on auttanut paljon ja vaikuttanut varmasti kehittymiseeni. Lisäksi viime aikoina asioista puhuminen ylipäätään on tuntunut tärkeältä. Ystävän kanssa, valmentajien kanssa, uhreilupsykologin kanssa, vanhempien kanssa, joukkuekavereiden kanssa, kokeneempien pelaajien kanssa. Ikävät asiat tuntuvat paljon pienemmiltä, kun ne jakaa ja vastaavasti mukavista asioista tulee tuplasti mukavampia, kun ne jakaa.
Aikaa lähtöön on nyt 20 päivää, sillä matkustamiseen yllättäen menee runsaasti aikaa. 20 maagista päivää aikaa tehdä viimeiset valmistelut ja kasvattaa hyvää tunnetta.
